Ice Angelin Tarina

Olin opiskelijaystäväni Rami Erosen kanssa osallistujana Kemin Lumilinnassa talvella 2014 järjestetyissä Jäänveiston Suomenmestaruuskilpailuissa. Teoksemme aihe oli ”Suunnattomuus Ajattomuudessa”. Veistos oli kaksipuoleinen, toisella puolella Torniojokilaakson kaappikello ja toisella puolella majakka. Minä veistin kaappikelloa, Rami majakkaa.

Kilpailuveistoksella saimme pronssia. Tosin mukana oli vain kolme joukkuetta.

Viikonlopun ajan veistimme isoa jääkuutiota 25 asteen pakkasessa 3 päivää. Kuutio alkoi pikku hiljaa jäähile kerrallaan muuttua veistokseksi. Lauantai-iltana, auringon jo kauan sitten laskeuduttua, työskentelimme kumpikin omilla puolillamme jääveistosta. Kuulin kun Rami sanoi hiljaa: ”Pirjo, tuleppa katsomaan mikä täällä on.”

Kiersin veistoksen toiselle puolelle. Suurin piirtein leukani kohdalla, majakan valossa, oli parin sentin syvyydessä 2-3 sentin kokoinen ilmakuplamuodostelma. Ehdin ottaa veistoksesta ja jäämuodostelmasta 2 valokuvaa ennen kuin järjestelmäkamerani ja kameran akku hyytyivät pakkasesta totaalisesti.

Jään sisälle oli muodostunut pieni enkeli. Vasemmalle jään huurteeseen oli muodostunut hahmoja jotka muistuttivat keijuja. Enkelin yläpuolella olevat ilmakuplat näyttivät iltataivaan tähdiltä kun alueen lyhtytolpat heijastivat veistokseen valoa. Ikään kuin enkeli olisi tarkkaillut majakasta ympäristöään, keijut mukanaan.

Alkuperäinen valokuva Ice Angel.

Vieraskirjan aukeama Angels in My Heart -taidenäyttelystä.

Ice Angelit taidenäyttelyssä

Tuo pieni, epätodellinen hetki, ilmentymä, luonnon aikaansaama jäämuodostelma ikuistui valokuvaan. Tuo valokuva, hetki elämässä, on loputtomien ideoiden ja luonnosten jälkeen muotoutunut useammaksi teokseksi eri tekniikoilla toteutettuna.

Rafaelan matka sai alkunsa.

Mietelauseeni Tarina

Keväällä 2014 olin lasteni kanssa hiihtolomalla Canarialla. Yhtenä päivänä olin hotellin altaalla aurinkotuolissa lukien kirjaa ”Huono karma”. Nautin iltapäivän rauhallisesta hetkestä, ilma oli lämmin mutta Atlantilta puhaltava tuuli viilensi ilmaa juuri sopivasti.

Yhtäkkiä kirjan kantaosan päälle lensi mustavalkoinen perhonen. Tuijotin perhosta jonkin aikaa enkä uskaltanut liikahtaakaan ettei se säikähtäisi ja lentäisi pois. Pari minuuttia tuijotin perhosta, mutta lopulta  jatkoin kirjan lukemista ja kääntelin sivuja, mutta perhonen pysyi paikoillaan, välissä siipiään räpytellen. Perhonen pysyi seuranani kaiken kaikkiaan kymmenisen minuuttia. 

Kun perhonen lopulta lähti lentoon, vilkaisin kelloani. Kesti muutaman hetken ennen kuin tajusin miksi perhonen kävi luonani juuri sillä hetkellä. Mieheni, lasteni isä, oli kuollut päivälleen vuosi sitten samaan kellonaikaan.

Mieheni lempivärejä olivat olleet musta ja valkoinen. Hänet haudattiin ikuiseen lepoonsa valkoisessa arkussa jossa oli mustat koristeet.

Perhoset ovat aina olleet minulle tärkeitä. Ne ovat kauniita, herkkiä, värikkäitä ja arvoituksellisia. Haavoittuvaisia, mutta silti vahvoja ja sinnikkäitä selviytyäkseen.

Ovatko perhoset yksi enkeleiden ilmentymistä reaali-maailmassamme? Enkelit ja keijut ovat olentoja joita kuvataan tarinoissa, lauluissa ja kuvataiteessa. Molemmilla on siivet ja ne voivat lentää. Enkelit ovat mukana ajatuksissamme. Voivatko enkelit ja keijut olla elämissämme mukana perhosina?

Viimeisten lähivuosien aikana perheemme oli menettänyt muitakin läheisiä ihmisiä. Paluumatkalla lomalta mielessäni alkoivat pyörimään ajatukset ja asiat. Jääenkeli keijuineen jääveistoksessa, mustavalkoinen perhonen kirjan kannella. Elämän sattumat ja hetket, perhoset ja suojelusenkelit. Ajankohdat elämässä, jotka tulevat ja odottavat että pysähdyt ajattelemaan niitä. Näistä ajatuksista ja ajatusprosessista syntyi oma mietelauseeni.

"As the Butterflies are flying in the Sky

Angels are in Our Hearts."

Tästä ajatelmasta saivat myös nämä taidenäyttelyt teemansa mukaiset nimet.

Beachin Tarina

Saatuani Emppu-teokseni valmiiksi kuvataideseuran päivämaalaus-kurssilla aloin siivoamaan työpöytää ja pakkailemaan tavaroita. Tapanani on annostella ja sekoittaa akryylimaaleja reilulla kädellä paletille. Sekoittamiani punaisia värejä jäi käyttämättä runsaasti, ne eivät saaneet paikkaansa Empun kuvapinnalla. Tiesin että en ehtisi maalaamaan ja käyttämään jäännösvärejä ennen kuin ne ehtisivät kuivua. Hetken tuijotin ihania sävyjä ja herkullisia sekoituksia paletilla. Vaihtoehtona olisi huuhdella ne viemäriin paletista tai sitten käyttää ne johonkin.

Mieleeni tuli Anni-mummon tuima ilme, kun olin pienenä mummolassa syömässä. Olin nousemassa pöydästä ja minulla oli jäänyt vähän maitoa lasin pohjalle. "Ei saa haaskoa.", hän sanoi katsoen maitolasia merkitsevästi. Maitolasi piti juoda tyhjäksi. Ajatus siitä, että Anni-mummo kääntyisi haudassaan jos tietäisi minun huuhtelevan viemäristä alas rahan arvoista materiaalia, sai minut tarttumaan vielä uudelleen pensseliin.

Mukanani oli ylimääräinen liimapuulevyn kappale. Aloin levittämään maalin loppuja puulevylle. Sain palettini ja pensselini puhdistettua. Sekä itselleni tyytyväisen mielen että rauhan Anni-mummon kasvoille.

Kotona ripustin pensselinpuhdistus-työni  olohuoneen seinälle, koska siinä sattui olemaan tyhjä naula. Siskoni tuli eräänä päivänä käymään tyttärensä kanssa ja he istuivat vierekkäin olohuoneen sohvalla. 2-vuotias, juuri puhumaan oppinut siskontytär oli hetken hiljaa ja katseli maalausta seinällä. Hän osoitti äidilleen pensselinpuhdistus-työtäni ja sanoi: "Katso äiti, tuossa on ranta." Näin teos sai nimensä "Beach".

Valmistellessani teoksia syyskuun näyttelyä varten, etsin ateljeestani epätoivoisesti 2 päivää yhtä pientä Guardian Angel-tekstiiliteoksen osaa, enkelin kasvoja. Lopulta enkelin kasvot löytyivät hienosti  muovitaskuun arkistoituna luonnoslehtiöiden välistä. Enkelin kasvoja etsiessäni tulin samalla käyneeksi aika kattavasti läpi ateljeeni kätköt eli sain samalla tehtyä yleisluontoisen inventaarion materiaaleistani ja tarvikkeistani. Löysin pienen puulaatikon, johon olin tallettanut kansalaisopiston emalointi-kurssilla tekemiäni riipuksia. Laatikossa oli myös pieni mustavalkoinen emaliperhonen, joka ei ollut vielä päässyt ketjuun ja valmiiksi koruksi.

Katselin hetken perhosta. En voinut vain sulkea laatikon kantta ja laittaa laatikkoa perhosineen takaisin kirjahyllyyn, uudelleen unohdettavaksi. Se halusi lentää rannalle. Ja sai paikkansa Beachillä.

My Coloursin Tarina

Teossarja sai alkunsa syyskesällä 2015 otetuista valokuvista. Ystäväni lähetti joulun välipäivinä kyselyä ehtisimmekö kuvataideopiskelijoiden Facebook-ryhmästä saada kasaan teoksia verkkonäyttelyä varten muutaman päivän aikataululla. Näyttely olisi avoinna tammikuun 2016 Oulun Katugalleriassa.

Käydessäni läpi kuvakansioita nämä 3 valokuvaa valikoituivat näyttelyyn noin 2000 valokuvan joukosta. Kolmen erillisen valokuvan värien liukuma teoksesta toiseen sisälsi minulle rakkaita värejä tuoden samalla mieleen ihania muistoja kuvauspaikoista- ja hetkistä.

Minun värejäni. 

Colours 1 - 2 -3. Yhteisnäyttely. Oulun Katugalleria 1. - 31.1.2016.

Surgeryn Tarina

Surgery sai alkunsa kun tarvitsin kuvaustaustaa blogini gallerian valokuviin. Minulla oli suurikokoinen liimapuulevy joka oli sopiva tarkoitukseen. Struktuuria sain pinnalle ylijääneellä seinäpakkelilla, pakkeloitu pohja sai värisekoituksensa päälleen telalla. Käytin maalattua levyä tuotekuvauksissa. Kerran leikittelin kameralla ja valokuvasin muutamia virkkaamiani kukkasia, puulevy taustana. Lopulta sommittelin levylle pussillisen virkkauksiani sydämen muotoon. Kukat olin virkannut ajankulukseni yhden viikon aikana ollessani poikani mukana yliopistollisessa sairaalassa. Pojalleni tehtiin vaativa kirurginen leikkausoperaatio rintakehän alueelle. Sairaalassa teho-osastolla ei ollut juurikaan mahdollisuuksia tehdä mitään muuta, joten käytin aikani virkkaamiseen puolipimeässä istuessani.

Olin saanut tuotekuvaukseni taustan kanssa loppuun ja keräsin myös kukkaset takaisin kangaspussiinsa. Virkatut kukkaset sydämeksi aseteltuna jäivät kuitenkin kummittelemaan mielessäni. Päätin toteuttaa sommittelut teokseksi. Vei oman aikansa ennen kuin sain työn valmiiksi. Lopullinen deadline tuli vastaan kun kotiani oli tulossa kuvaamaan 2 toimittajaa Unelmien Talo&Koti-lehdestä.

Olin suunnitellut jo pitemmän aikaa olohuoneeni seinälle kuvakollaasia. Erilaisia teoksia, taideprinttejä ja lahjaksi saatuja tauluja oli kertynyt kotini nurkkiin, seinille ja hyllyille, osittain kuvataideopintojenkin myötä. Viimeisenä kuvauksia edeltävänä päivänä sain vihdoin viimeisetkin kukkaset kuumaliimattua puulevylle, pitsiliinoilla painettujen kultaisten kuvioiden seuraksi. Yön hämyisinä tunteina sommittelimme siskoni kanssa taidekokoelmani olohuoneen lattialle ja siitä seinälle. Sommitelman keskipisteenä oli ”Surgeryksi” nimeämäni teos. Surgery valikoitui teoksen nimeksi kukkasten virkkaamisen ajankohdan ja olosuhteiden vuoksi.

Kotini sisustus päätyi sisustuslehden neljälle aukeamalle, 8 sivun artikkeliksi.

Surgery valikoitui myös taidenäyttelyni julisteeseen, uuden blogini logoon ja taustakuvaksi tälle digitaaliselle taidenäyttelylle.