Tästä se ajatus sitten lähti… Vaaleanpunaisesta, ihanasta, herkullisesta Smegin jääkaapista. Talomme on rakennettu vuonna 1998 ja keittiö on ollut lähes alkuperäisessä kuosissaan persikan värisine välitilan laattoineen ja holvikaarellisine pyökkiovineen. Vanha Mielen integroitu jääkappi (onneksi) lasahti syksyllä 2013 ja sanoi toimintasopimuksen irti. Jääkaappi meni kuitenkin vaihtaa suhteellisen kivuttomasti vanhaan keittiöön kun oli sopivasti tuossa nurkassa. Tammikuussa 2014 piirsin millimetripaperille jo vuosia mielessäni pyörineen suunnitelman uudesta keittiöstä Smegin vaaleanpunaisen värin innoittamana ja jäin haaveilemaan retro/vintage/granny chic -tyylisestä unelmasta. Syksyllä käytin 4 päivää keittiön suursiivoukseen ja päätin lykätä keittiöremonttia vielä ainakin parilla vuodella hamaan tulevaisuuteen. Mikä sitten laittoi lopulta uusimaan koko keittiön? Vastaus: tiskikone.
Keittiön suursiivouksen päätteeksi tiskikone päätti lasahtaa. Olihan uskollinen Miele palvellut jo kuitenkin 15 vuotta. Ongelmaksi muodostuikin aikoinaan keittiön madalletut alakaapit. Uusi tiskikone ei mahtuisin tason alle vaan alakaappien rungot on uusittava ellei halua sijoittaa tiskaria olohuoneen puolelle. Alakaappien alle ulottuva vanha, kulunut, reikäinen ja pinttynyt muovimatto oli järkevää vaihtaa samalla. Lattiaa peittää nyt vintage-henkinen lankkukuvioinen laatoitus Bodega Burdeos.
Siinä se nyt on, uudella paikallaan, keittiön herkku, vaaleanpunainen tiskikone. Tietysti vaaleanpunainen. Eihän nyt mikään muu väri kertakaikkiaan käy. Siinä on jopa vaaleanpunaiset ritiläkorit.
Muutkin kodinkoneet päätettiin lopulta vaihtaa Smegin (vastustamattoman) tarjouksen vuoksi. 5 kodinkoneen ostaja sai tiskikoneen kaupan päälle. Päivän tein Excel-taulukkoa mikä kokoonpano kannattaa lopulta ottaa vai kannattaako säilyttää vanha mikro ja ostaa halpis-liesituuletin. Liesitason halusin kuitenkin induktiona (siskon suosituksesta) koska sillä kuulemma nopeutuu ruoan laitto ainakin puolella tunnilla. Näihin siis päädyttiin. Harjattu teräsliesikupu, retro-uuni ja integroitu tason alle sijoitettu grillimikro. Hintaeroa koko paketin ja kompromissin välillä ei ollut kuin joitain satasia. Smegit toimitti Kalustehansa Oy.
Välitilan laataksi päätettiin laittaa rakennusliike Wotsin varastosta löytyvää isoa laattaa Os Dhoga Bianco, joka sopi värien ja pintastuktuurin puolesta erinomaisesti muihin materiaaleihin.
Kuten allaolevasta kuvasta näkyy omakotitalossa on aina rempat vaiheessaan. Liestituulettimen poistohormin mutkan peitekotelo sai kuvauspäivää edeltävänä päivänä suojakseen perhoskuvioisen koristelaatan. Laatan kiinnikuivumisen ajaksi apua antoi jeesusteippi.
Alunperin lieden taustaksi suunnittelin 2 kuviolaatan yhdistelmää. Mallikappaleita sovitellessa remontin keskellä, kun 4 ihmistä hääräsi pienessä tilassa yhtäaikaa, sattumien summana toinen mallilaatta räsähti kappaleiksi. Remontin valmistuminen olisi siirtynyt 2 viikolla eteenpäin koska uudet kuvalaatat olivat tilaustavaraa. Hormin poistoputken koteloinnin verhoilu päätettiin tehdä tällä ehjäksi jääneellä laatalla n. 30 sekuntia sen jälkeen kun toinen laatoista oli palasina uunin kaappirungon sisällä. Alla kuva teippien poiston jälkeen. Saumat ovat vielä saumaamatta, kattolistat edelleenkin vielä kaupassa. Mitä et voi peittää, korosta.
Ikkunaseinälle sijoitettiin uusi ”aamupalapiste”. Aiemmin päivittäin tarvittavat pienkoneet olivat milloin milläkin tasolla. Nyt kahvinkeitto, leipien ja murojen teko keskittyy tälle tasolle ja muut tasot jäävät vapaaksi ruoanlaittoa ja leipomista varten. Kaikki avohyllyt teki puuseppä-isäni omien mallieni ja profiilieni mukaan. Koska 40 mm liimapuulevyhyllyt tavaroineen painavat kohtuullisen paljon jouduttiin seinäänkiinnitys tällä seinällä ratkaisemaan niin että hyllyjen kulmaraudat kiinnitettiin taustalevyyn joka puolestaan saatiin ruuvattua seinän vaakakoolauksiin. Huomaa taustalevyn vintage-profiili sydämen mallisella koristeleikkauksella. Hukkuu tosin tuohon purkkipaljouteen. Pintakäsittely hyllykölle tehtiin Osmon läpikuultavalla puuvahalla kahteen kertaan, värinä kuusi.
Aamukahvin silmänilona tietysti rakkaat Pip Studion mukit helposti noukittavina avohyllyllä.
Vanhasta keittiöstä säilytettiin upeat, helppohoitoiset kivitasot ja Franken teräsallas. Hana on uusittu pari vuotta sitten. Vesipisteitä ei tarvinnut siirtää. Kaapinovet ovat helppohoitoista korkeakiiltoista mdf:ää. Keittiönkaapistot Kalustehansa Oy:n Doris-keittiöt-mallistosta. Vetimet löytyivät Bauhausista.
Aiemmin ikkunaseinällä oli 40 cm syvä kaapisto. Uudet rungot tehtiin kuitenkin 60 cm syvinä jolloin saatiin lisää säilytystilaa ja mikro voitiin integroida tason alle. Kanneksi löytyi Bauhausista vintage-tammea joka käsiteltiin Zen-työtasoöljyllä. Tyyliin sopiva vaaleanpunainen retro-henkinen leivänpaahdin löytyi Prisman alesta.
Portfolio oman visuaalisuuden ilmentämisestä.
Tiskikoneen paikkaa siirrettiin hitusen verran eli heti seinän viereen. Näin jää keskilattia vapaaksi konetta tyhjennettäessä. Käytännön syistä ikkunan alapuolinen seinä laatoitettiin. Laatoitus on hieman helpompi pitää puhtaana verrattuna vaaleaan tapettiin. Tapetit olin tilannut jo vuosi sitten kun sattui löytymään tyyliin sopiva ja mieleinen pallokuosi. Muistaakseni Borosanin mallistosta.
Ja tottakai ikkunaan täytyi saada hörhelökermakakku. Kankaat löytyivät Eurokankaasta. Pitsit, röyhelöt ja rypytysnauhat oman ateljeen kätköistä. Alkuperäinen idea muutti suuntaa matkalla.
Vintagetammi-levystä jäi pieni kappale josta isäni teki hyllylevyt nurkkaan jäävään tilaan. Rautakannakkeet olen aikoinaan hamstrannut Kärkkäiseltä. Aiemmin keittokirjat olivat olohuoneen kaapissa, nyt oikealla paikallaan keittiössä. Keskimmäisellä hyllyllä ovat jauhopurkit, alimmalla hyllyllä mausteita. Little Polar Bear-purkki on ollut keittiöni sokeripurkkina jo reilut 20 vuotta.
Tämä vaaleanpunainen lautashyllykkö herätti jostain syystä ihmeellisen paljon keskustelua remontin aikana. ”Miksi kaiken pitää olla vaaleanpunaista?”-kommentin kuulin ainakin 30 kertaa eri ihmisiltä. Loppujen lopuksi vaaleanpunaista keittiössä on kiinteästi oikeastaan vain tämä hylly, jääkaappi ja tiskikone. Maalin sävy on mahdollisimman lähellä Smegin väriä. Maali on Tikkurilan puolihimmeä Helmi, värinumero TVT Y338. Hyllynkannakkeet maalattiin samalla värinumerolla Empire-maalilla, jota sai täyttönä spaypulloon. Tornion Väriraitista sai asiantuntevaa ja joustavaa palvelua kaikkiin pintojen käsittelyyn liittyviin asioihin.
Hyllyjen profiilissa käytin mallikaavan piirtämisen pohjana muissakin vastaavissa projekteissani käyttämääni aiempaa mallia. Mittakaavan ja muodot sain mallaamalla ruokalautasia ja hyllynkannakkeita pahvillle niin että lautaset mahtuvat mukavasti kannakkeiden väliin.
Ja sitten mausteet. Keittiön tyyliin eivät missään tapauksessa sovi kaupan maustepurkit. Muutamat ystäväni ymmärsivät tämän ilman selittelyjä, perheen miespuoliset jäsenet eivät. Oma projektinsa oli löytää tarvittava määrä oikeanlaisia lasipurkkeja. Lopulta ne löytyivät HalpaHallista (siskon vihjeen kautta) ja Prismasta. Merkkaukseen käytin perinteistä Dymo-kirjoitinta. Pieni visuaalinen ilo se on otettava ruoanlaitostakin.
Kuten varmaan huomaatte, mausteita käytetään tässä keittiössä paljon. Liesituulettimen molemmille puolille hain pieniä jonkinlaisia hyllyköitä eri paikoista useamman viikon. Lopulta paras vaihtoehto mittojen puolesta oli ateljeeni seinillä jo olevat rautalankaiset seinäkorit, jotka ostin aikoinaan Sisustus Country Heartista.
Samoin kuin sokeripurkki, Arabian suolapurkkikin on ollut keittiössä jo kauan. Suolalusikkana kirppislöytö josta maksoin aikoinaan kokonaisen 1 euron. Jotkut asiat vain täytyvät olla niin kuin ne ovat aina olleet. Siis suola omassa purkissaan ja sokeri omassaan. Muistan kun aikoinaan mummolassa joku teki siivousta keittiössä ja oli jostain syystä vaihtanut suolat ja sokerit omista purnukoistaan päinvastoin. Tästä tietämätön joku toinen oli leiponut jotain joka maistui lopulta äärimmäisen suolaiselle.
Ruokailutilan takaseinän ruusuornamenttitapetti oli seinällä jo ennestään. Ihana, värikäs Pip Studion Traditional 2-malliston Shabby Chic Khaki. Ruokapöytä oli taas oma projektinsa. Ostin vuosi sitten eräästä nimeltämainitsemattomasta huonekalujätistä valkoisen, romanttiseen tyyliin sopivan jatkettavan ruokapöydän. Ihmettelin kun teinipoikani painui ruoka-aikaan lautasensa kanssa syömään omaan huoneeseensa. Tästä kysyessäni poikani ilmoitti minulle: ”Minä syön sitten keittiössä kun meillä on KUNNOLLINEN ruokapöytä.” Tosin vain vuoden käytössä ollut pintamaalattu ”pahvi”-materiaali ei ollut kestänyt lapsiperheen arkea.
Sopivaa, oikean kokoista KUNNOLLISTA pöytää ei tullut vastaan. Marraskuussa siskoni soitti minulle klo 23.12 ja sanoi että minulla on 48 minuuttia ostaa ruokapöytä. Kodin1:n nettikaupassa oli puoleen yöhön asti tarjous kaikki huonekalut -40%. Elämäni nopein huonekalun valinta, tilaus, ostopäätös ja ”Jatka kassalle”. 2 päivässä pöytä tuli kotiin toimitettuna. Nyt syö poikakin päivällisensä keittiössä. Pahvinen pöydäntekele vaihtui sirolinjaiseen, rustiikkiseen, kulutusta kestävään tammipöytään.
Ruokapöydän tuolit ovat taas sitten oma juttunsa. Facebook-kirpparilta hamstrasin 4 jenkkituolia, 2 punaista ja 2 sinistä. Ne odottavat vielä uutta verhoilua ja ”entisöimistä” vaaleanpunaisiksi. Muuten tuolit ovat sekalainen kokoelma. Verhot ompelin jo n. 5 vuotta sitten mutta menevät täydestä.
Keittiön valaistus oli myös oma projektinsa, kenties työläin, vaikka valopisteitä ei ole kovinkaan montaa. Vanhanaikainen, valoteholtaan onneton 4 spotin halogeenivalaisin keittiön yleisvalona vaihtui 4 kappaleeseen 10 watin upotettaviin ledeihin, joiden kelvin-arvo on 3000. Lämmin, puhdas valo joka toistaa värit oikein. Liesituulettimen valot riittävät välitilan valaistukseen tarvittaessa.
Keittiön pöydän päälle hain lamppuja myymälöistä ja nettikaupoista muutaman päivän. Kriteerit täyttyivät kuitenkin näissä Elloksen suutarinvalaisimissa eli koko, kuvun syvyys (lamppu ei saa kiilua silmiin istuttaessa pöydän ääressä) ja väri. Järkytykseni oli suhteellisen mittava kun avasin nettikaupan lähetyksen. Tilasin verkkokaupan kuvan ja kuvauksen mukaan VAALEANPUNAISIA lamppuja. Paketissakin luki ”Old rose”. Värioppia opiskelleena en kyllä löytänyt näistä lampuista hitustakaan vanhaa roosaa tai vaaleanpunaista, enemmänkin harmaan ja luumun sekoitusta. Koska profiili oli kuitenkin oikeanlainen en alkanut palauttamaan lamppuja. Voihan lamput sraymaalata vaaleanpunaiseksi jos jossain vaiheessa siltä tuntuu. Tässäkin tilanteessa kuulin useamman kerran jo kuluneen fraasin ”Pitääkö kaiken olla vaaleanpunaista?”. Lopulta monen keskustelun jälkeen lamput kuitenkin kiinnitettiin kattoon. Alunperin katossa oli vain 1 kattopistorasia ja sekin väärässä paikassa. Rosetin yläpuolella on kaiverretut urat johdoille. Nyt valaisimet roikkuvat symmetrisesti ruokapöydän päällä. Minäkin siis osaan tehdä kompromisseja tarpeen vaatiessa. Tosin tuo väri sopii kuitenkin (pakko tunnustaa) aika hyvin muuhun värimaailmaan antaen vähän särmää neutraalilla, tummahkolla värillä.
Nurkkaseinälle laitoin koristeeliset hyllyköt, jotka aiemmin olivat keittiön pikkuikkunan päällä. Pip Studion kannu on samaa kuosia tapetin kanssa, vieressä Rörstrandin kirppislöytökannu. Pupu on rakas lahja siskolta. Peltipurkeissa pillit ja patterit. Sydänkello kirppislöytö, samoin Marimekon skooli löytyi 10 eurolla. Posliiniankka-kulhon annoin aikoinaan teininä huonettani siivotessa siskolle. Nyt se palautui minulle takaisin siskon siivotessa omaa huusholliaan.
Magneettitauluja olen tehnyt vanhoista metallitarjottimista. Tärkeimmät perintöreseptit ja muut hyviksi todetut skräppään ja laminoin. Näin ne ovat helposti esillä. Pöytälampun jalka on ensimmäinen oman kodin tupaantuliaslahja yli 20 vuoden takaa. Kirppikseltä löysin sopivan varjostimen ja lamppu sai oman paikkansa keittiöstä, pois autotallisäilytyksestä.
Rakkaat ruusukuvioiset kirppislöydöt, lahja-aterimet, kerätyt posliinikannut, sokerikot ja kermakot aikoinaan tytön huoneeseen hankituilla seinähyllyillä. Iloja silmälle.
Kaiken kaikkiaan tuskastuttava ja vaiherikas projekti, onnistumisia ja kompromisseja, yhteistyötä, matkan varrella pieniä ja isoja muutoksia suunnitelmiin, perehtymistä, etsintää, loksahtamisia. Isän päänpuistelua suunnitelmilleni, äidin huokauksia ja käytännöllisiä neuvoja, lasten kärsivällisyyttä, kun kuukauden ruokana oli mikrohampparit, pussikeitot, paahtoleivät ja kotiinkannetut kebabit ranskalaisilla. Lopputuloksena retro-, vintage-, shabby chic-, granny chic-, jotain ihan muuta ja kaikkea siltä välitä -tyylinen keittiö.
Minun keittiöni.
